Juon tässä aamukahvia ja maistelen paistettua kananmunaa.
(Virhe, ei pitäisi syödä samalla kun tekee jotain muuta, jos haluaa laihtua. Pitäisi opetella syömään keskittyneesti ja ruuasta nauttien ja jotain ja jotain.)
Kananmuna on loistava ruoka. Hieno pakkaus, tyylikäs muotoilu, hyvä säilyvyys, monikäyttöinen, pirteän näköinen, herkullisen makuinen, hiilariton ja edullinen. Jos pitäisi valita vain yksi ruoka loppuelämäksi, se voisi hyvinkin olla kananmuna.
Tai tomaatti.
Sekin on loistava ruoka.
No niin, juon aamukahvia ilman maitoa, mikä ei ole ollenkaan mieleeni. Maitoa pitäisi olla. Mutta ei ole, koska en ole ehtinyt käymään kaupassa. Asialla on puolensa.
Kotona ei ole mitään ihmeempää mässättävää, joten täällä pysyy syöminen helpohkosti kontrollissa. Toinen puoli on sitten se, että en ehdi kauppaan jatkuvien menojen ja rientojen vuoksi. Tänäänkin pitää lähteä edustusjuhliin, joissa syödään ja juodaan ja humputellaan.
Sinällään ihan kivaa, elättelen jopa toiveita, että saattaisin tavata jonkun...
Mutta tosiaan painon pudottamisen kannalta ihan hanurista.
Mutta tämän päätöksenhän olen jo aiemmin tehnyt: juhlista ei tingitä. Eikä kai minunkaan loppuelämäni sentään pelkkää juhlaa tule olemaan? Ja jos tulee, niin harmi. :)
Olen asettunut painonkehityksesssä tähän jumiin näköjään koko lailla pysyvästi. Paino ei inahdakaan, ainakaan alaspäin. Sadan gramman askelmat tuntuvat tosi turhauttavilta, kun ylöspäin päästään aina kerralla ponkaisemaan jotain puolitoista kiloa...
Nyt olen sillä kaltevalla pinnalla, jossa on helppo heittäytyä selälleen, sanoa: "ihan sama" ja antaa mennä. Tällä kertaa yritän silti pitää itseni ruodussa.
Toivottakaa onnea. Ehkä tänään on liikkeellä joku ihana mies, fiksu, hauska ja pikkuisen pehmeistä naisista pitävä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti