Tänään ei lenkistä tule mitään. Polvi meni rikki. Ketuttaa kuin pientä oravaa.
No hyvä on, melko isoa oravaa...
Joka tapauksessa jalan takia projekti menee hankalaksi.
Jos en pysty liikkumaan, kulutus putoaa olemattomaksi, enkä ikinä saa painoa putoamaan. Minä kun olen juuri sitä kivikauden selviytyjätyyppiä. Vähäinenkin energiamäärä riittää ylläpitämään ja jopa luomaan vararavintoläskiä ympäriinsä.
No niin, ei siis liikuntaa tänään.
Syömisen suhteen onnistuin vähän paremmin. Ei puhettakaan tietenkään mistään 500 kalorista, mutta tuplalla siitä selvisin. Sekin tarkoittaa, että olen vähentänyt ruokamäärää kolmannekseen. Ihan hyvä.
Olen ollut koko päivän vähän huolissani omasta mielialastani. Tarkemmin sanoen sen pysyvyydestä. Tämä nykyinen mieliala on projektin kannalta ihan hyvä. Hitunen uhmakkuutta, rutkasti päättäväisyyttä ja koko lailla valmiutta sitkeään odotukseen.
Toisaalta tunnen kyllä itseni.
Huonompi päivä tai pettymyksen hetki saattaa hyvinkin luoda hälläväliäasenneteen: "Ihan sama mitä syön, ei tämä läski tästä kumminkaan katoa enkä minä voi tämän paremmin laihanakaan. Kukaan ei kumminkaan kiinnostu minusta, joten voin edes syödä jotain ja nauttia siitä." Ja sitten lips ja reps ja hups.
Myös parempi päivä on vaarallinen. Hetken hybris. "Hittojako se kenellekään kuuluu minkä näköisenä ja millä tavalla minä elämääni elän. Voin ihan hyvin syödä mitä huvittaa. Olen valtavan upea ja kaunis muutenkin." Ja sitten taas lips ja reps ja hups.
Pitäisi olla vakaa kuin vatupassi ja puskea eteenpäin härkäpäisellä sitkeydellä.
Huoh.
Mulle on tyypillisempää fiiliksen mukaan lehahtelu.
Aamupaino 94,1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti