Väsyttää armottomasti. En saanut yöllä unta. Ennen olisin noussut ylös, ottanut jääkaapista jotain pientä, sanotaan nyt vaikka kolme, neljä voileipää, kasan kinkkua tai juustoa tai molempia sekä pari lasia maitoa. Sitten olisin taas nukahtanut. Tai ainakin valvominen olisi ollut mukavampaa.
Nyt en ottanut.
Valvoskelin sitten.
Yösyöminen on jotenkin lohdullista. Kovin usein en sellaista harrastanut, mutta unettomia öitä sattuu aina silloin tällöin, ja niihin se on aina ollut hyvä apu. Pitäisi kai keksiä joku muu rutiini sen tilalle.
Muistan aiemmista laihdutuskausista, että nälkäisenä unen saannin yrittäminen on todellakin tuskaa. Muistan myös, että jossain vaiheessa jalkoja särki koko ajan, eikä nukkumisesta tullut siksi mitään. Lisäksi itse laihtuminen aiheuttaa unentarpeen vähenemistä. Nukkuminen ei vain onnistu samalla tavalla.
Pakko sanoa, että nämä lieveilmiöt eivät ole minusta ollenkaan mukavia. Nukkuminen on. Haluan nukkua hyvin ja olla pirteä.
Toisaalta kaikelle kärsimykselle on hyvä syy. Haluan lopultakin päästä eroon näistä typeristä läskeistä.
Ajattelen välillä yhtä miestä, jonka tapasin jonkin aikaa sitten. Tapailtiin muutama kerta, pidin hänestä paljon ja olisin mielelläni jatkanut tapailemista. Hän kuitenkaan ei halunnut jatkaa. Minä olin kuulemma viehättävä ja kivaa seuraa, mutta hänen elämäntilanteeseensa seurustelu ei nyt sopinut.
Tekosyyltähän se kuulosti. Kohteliaan miehen kohteliaat pakit.
"Häivy, läski."
No, en tiedä onko ylipainolla oikeasti ollut merkitystä, enkä saa tietenkään koskaan tietääkään.
Mutta itse en välty siltä ajatukselta. Senkin vuoksi näistä ihroista on päästävä eroon. Etten voi enää pistää epäonnistumisia läskin syyksi.
Polvi on parempi. En tiedä uskallanko juosta tänään, mutta ainakin se turvotus on laskenut. Tosin jäykältä tuntuu. Eiköhän se siitä taas iltaa kohti rasittuessaan turpoaa.
Tässä laihduttamisessa on mukavat pari ekaa päivää. Toki ärsyttää ollaa syömättä, mutta näinkin massiivisessa elopainossa on paljon sitä, mitä alussa lähtee. Niinpä nyt on parissa päivässä hävinnyt 1,2 kiloa. Se ei ole paljon, eikä näy missään eikä varsinkaan ole läskiä, mutta sillä on psykologinen vaikutus. Herättää toiveita ja luo uskoa. Onhan se hyvä kahden päivän pudotukseksi. Kunpa pystyisi sellaisiin lukemiin sittenkin, kun se mitä lähtee on läskiä.
No, painon putoamin hidastuu todennäköisesti juuri nyt. Siitä vaiheesta pitää sitten mennä yli pelkällä sitkeydellä. Muistaakseni se nopeutuu sitten taas jossain kohtaa. Ehkä. Toivottavasti.
Aamupaino 93,8 kg.
ps. Ei lenkkiä tänäänkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti