"Marja laihtui 40 kiloa - tuntui ihmeelliseltä vaihtaa koosta 48 kokoon 34."
No epäilemättä tuntui.
Vihaan naistenlehtiä.
Tai ehkä viha on vähän liian voimakas ilmaus, mutta kyllä ne herättävät minussa enemmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia. Niiden selailu aiheuttaa väistämättä närkästystä, närästystä, ärtymystä, astmaa, ahdistusta, kateutta, kiukkua, kuumotusta ja hengitysvaikeuksia.
Miksi niissä aina vaikeudet on voitettu, kilot pudotettu, rakkaus löydetty, elämäntilanne hyväksytty, lapsi saatu jne.?
Onko menestytarinoiden lukeminen muka voimauttavaa?
No, ajauduin kuitenkin muutama päivä sitten tilanteeseen, jossa joutuu selaamaan naistenlehtiä, ja katselin sitten näiden 40 ja 20 ja 30 kiloa laihtuneiden naisten notkeansileitä uumia, kukkamekkoisia vartaloita, hymyileviä kasvoja ja kiinteitä käsivarsia, ja tunsin tursuavani ulos omasta mekostani. Satuin hiukan myöhemmin vilkaisemaan peiliin, ja tajusin musertuneena, että siellä peilipinnan takana paarusti mekkoon puserrettu tynnyri. Uumaa sillä ei ollut.
Ehkä se oli se, mikä sai aikaan muutospäätöksen.
Jonkinlainen suunnitelma varmaan auttaa muutoksen aikaansaamisessa. Siksipä listaankin tähän nyt näitä muutoksia, joita aion elämässäni tehdä:
1. Alan käydä lenkillä. Olen jo miettinyt itselleni vakireitin, jonka ajattelin yrittää kiertää alkuun vuoroin kävellen, vuoroin juosten. Myöhemmin jaksan kyllä juosta koko lenkin. Tiedän. Olen aikaisemminkin lenkkeillyt. Inhoan sitä. Tästä avaudun teille joskus toiste. Joka tapauksessa aion käydä lenkillä vähintään kolme kertaa viikossa. Ei siitä muuten taida olla sanottavaa hyötyä.
2. Vähennän syömistä todella radikaalisti. Tällä hetkellä vedä varmaan parituhatta kaloria päivässä. Ihan pelkkää ruokaa. Tiedän vanhastaan, että nopeimmin paino lähtee putoamaan, kun heti alkuun ottaa todella niukkakalorisen linjan. Ehkä jotain 500 kaloria päivässä. Se tarkoittaa helvettiä. Huokaus.
Poikkeustilanteita ei lasketa. Kuten sitä, että joku päättää viedä minut ravintolaan treffeille (tuskin tapahtuu) tai että työmerkeissä pääsen jonkin mielettömän tarjoilun ääreen. Eikä juhlia tietenkään.
Ja totuuden nimissä on sanottava, että jos pysy noin tuhannessa, olen sittenkin ihan tyytyväinen.
3. Jätän pois hiilihydraatteja. No en tietenkään kasviksista tulevia hiilareita, mutta vehnän, pastan, riisin ja sokerin. Ruis käy, mutta vain hyvin pieninä määrinä. Tästä tulee hirveää. Inhoan jo nyt joka hetkeä.
Se siitä. Ei enempää muutoksia kerralla, muuten noista ei toteudu mikään. En esimerkiksi lupaa olla juomatta alkoholia. Enkä polttamatta tupakkaa, jos joskus sattuisi huvittamaan. Enkä harrastamatta seksiä. Sikäli kun sitä on tarjolla.
Aamupaino 91,9
(Tämä alkuvaihe on ihan kamala. Saan katteettoman positiivisen käsityksen laihdutuksen etenemisestä. Ja kohta kumminkin painonkehitys kääntyy varmaan väistämättä toiseen suuntaan, kun nämä alkuvaiheessa irtoavat nesteet ja muut turhat on lähteneet.)
Niin ja se lenkki. Ei toteutunut tänäänkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti