Tänään tuli mitta täyteen. Kahdessakin mielessä. Henkisesti sain tarpeekseni elämäntilanteestani ja fyysisesti saavutin massiivisen 95 elopainokilon lukeman.
Olen nelikymppinen nainen, enkä tästä ainakaan nuorru. Olen elänyt liian suuren osan elämästäni lihavana, käytännössä koko elämäni, aivan varhaislapsuutta lukuunottamatta.
Olen ennenkin laihduttanut ja tiedän millä keinolla se onnistuu. En tiedä miten painon saa pysymään alhaalla - näköjään en, vaikka tätä en haluaisi myöntää.
Olen kuolemankyllästynyt tilanteeseni. Läskiä on kertynyt, viimekesäiset vaatteet eivät mahdu - ja ne vaatteet ostin viime kesänä, koska edelliskesäiset eivät mahtuneet. Maha röllöttää, tissit tursottavat, leukaheltta tutisee, iho kiiltää, ritsikoiden kaaret kaivertavat käsivarsiläskejä ja sisäreidet hiertyvät rikki.
Miehet, joita tapaan, pitävät minua viehättävänä persoonana, mutta siinäpä se. Vielä viime kesänä kiinnostusta oli enemmän. Jokin raja on rikkoutunut tässä vuoden kuluessa. Minä eronneena haluaisin mielelläni mukavan miehen vierelleni. Tiedän, ettei tämä miesasia ainakaan ole hyvä syy laihduttaa, mutta en pysty olemaan itsekään enää olemaan itseeni tyytyväinen ja tuntemaan itseäni kauniiksi, kuin aivan erityisen hyvinä päivinä. En halua joutua siihen tilanteeseen, etten tunne itseäni kauniiksi enää koskaan.
Ja sitä paitsi polvet ovat alkaneet oireilla. Polviparat. Niillä on ihan liikaa painoa päällä.
On aika ryhtyä muutoksiin.
Näistä haluan päästä eroon:
- 20 kiloa. Olen lihomisvaiheessa, ja menossa kohti kammoamaani, henkilökohtaista ennätystäni. Nyt siihen on matkaa kymmenen kiloa. On aika pysäyttää painonnousu ja kääntää käyrä toiseen suuntaan. Nyt se on pakko tehdä. 20 kiloa pois ei tarkoittaisi kohdallani kuin normaalipainon ylärajan tuntumaan pääsyä, mutta siihen olisin jo tyytyväinen.
- Ylimääräiset tavarat. Miten on mahdollista, että kaikki kaapit taas tursottavat täysinä? Lisääntyykö roina itsestään?
Näistä en halua luopua:
- Sisustaminen. Oi, mun ihana koti. Tämä todellakin antaa loputonta nautintoa. Eikä lihota.
- Baari-illat. Kyllä tämän ikäinenkin vielä bailaa, todellakin. Ei hirveän usein, mutta aina silloin tällöin. Alkoholi lihottaa, tiedetään, mutta silti. Jos sitä vaikka tapaisi jonkun. Ja tanssiminen on kivaa. Samoin hyvän ystävän kanssa juttelu. Onnistuneesta illasta saa energiaa, joka kantaa pitkälle. Huonosta illasta saa krapulan, johon tulee syötyä liikaa.
Nämä haluan saada:
- Parempi kunto.
- Ihana mies.
Tiedän kohoavan painoni syyt: tykkään ruuasta ja syön liikaa. Syön
myös vääristä syistä. Syön tankatakseni, syön väsymykseen, syön janoon,
syön hemmotellakseni itseäni, syön tullakseni onnelliseksi, syön etten
olisi yksinäinen jne. En syö herkkuja, karkkeja, kakkuja tai keksejä.
Suklaata enintään. Syön ihan tavallista ruokaa. Massiivisia määriä. Siihen siis tässä nyt ensin täytyy vaikuttaa.
Tiedän,
miten laihduttaminen pitäisi tehdä, jotta sen tekisi oikein. Tiedän
myös, että oikein laihduttaminen on t-u-s-k-a-s-t-u-t-t-a-v-a-n hidasta,
enkä siksi pysty siihen. Tiedän myös, että tapahtui laihtuminen miten
nopeasti vain, tapahtuu se aina liian hitaasti. Mieli ei malttaisi odottaa
tuloksia.
Näin ollen ajattelin tehdä homman niin, kuin olen sen pari kertaa aiemminkin tehnyt: alkuun tiukka vähäkalorinen dieetti, hiilareita alas ja juoksulenkki per päivä. Kurja homma, että kaikki nuo kolme toimenpidettä kuulostavat kuolettavan tylsiltä. En millään haluaisi.
Sen takia on tämä blogi.
Pakko purkaa jonnekin.
Niin tein viimeksikin, ja se toimi.
No, siinä on huonot puolensa. Laihduttamisesta ja blogistakin tulee helposti suorastaan pakkomielle, mutta tulkoon nyt sitten. Pakko saada jotain kuitenkin tapahtumaan. (Kyllä, tämä on ensisijaisesti laihdutusblogi
- hiukan myös liikuntablogi. Ja sinkkublogi. Tai ehkä jotain ihan muuta, aika näyttää.)
Tämä riittää toistaiseksi.
Tänään lähden vielä illalla tekemään lenkin. Lupaan sen tässä teille ja itselleni.
Ps. Tein sen lenkin. Kokonaisuudessaan 5 km. Ensimmäiset kolme hölkkäsin, viimeiset kaksi kävelin. Parasta mihin tällä hetkellä pystyn. Aikaa kulu 45 min. En voi kai olla erityisen tyytyväinen vauhtiin tai matkaan, mutta ainakin kävin lenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti